Tällä hetkellä tunnen väsymystä, turtumusta ja yksinkertaista lannistusta. Asiat päässä ovat suhteellisen sekaisin. En tiedä, mitä tulisi tehdä ensin, mitä seuraavaksi. Voisi koettaa taas tehtävälistoja.
Tämä kuukausi on ollut todella, todella hektistä. Päiväkirjablogin pitäminen on auttanut konkretisoimaan sitä, miten paljon mieleni muuttuu ja miten paljon lipsun rutiineista. Toisinaan päätän ottaa tavaksi tehdä asioita, sitten ne unohtuvat totaalisesti, enkä edes älyä tuntea syyllisyyttä. Valikoiva hajamielisyys ja jatkuva väsymys tekevät tepposet. Tiedän, että asioita ei kannata yrittää syytellä, mutta jotain hetken lohtua se antaa. Lääkäriaika saatu, melatoniinit luultavasti hoidossa.
Abiturientit lähtevät. Haikea fiilis ja kateus kesti vain pikku hetken, kun muistin, miten paljon hyvää seuraa kouluun jää kanssani maleksimaan. Tietty määrä motivaatiota on vielä tallella koulun suhteen, mutta toisaalta hälyttävää, miten vähän sitä on.
Kai siitä änkytyksestäkin pitäisi jotain päivittää. Ei menestystä eikä edistystä toistaiseksi.
No comments:
Post a Comment