Ja tänään takaisin arkeen.
Perjantaina sain melatoniinit, ja oitis kokeilin. Ensimmäisenä yönä oli täysikuu, joten vaikutus arvatenkin sen takia jäi vähäiseksi. Olin kuitenkin seuraavana päivänä tavallista virkeämpi. Nukahtaminen oli yhtä hankalaa kuin yleensäkin. Seuraavana yönä kävi samoin, mutta nukuin paremmin. Maanantaiyönä tuli parhaat tulokset. Kokeilen melatoniinia vielä tässä jokin yö.
Puhe on ollut melko hankalaa riippumatta varsinaisista unimääristä. On vaikea saada sanoja ulos, kun niiden takana on alituinen pelko siitä, että ne eivät tule kunnollisina ulos,
jolloin ne eivät tule kunnollisina ulos,
jolloin sitä pelkää enemmän ja enemmän,
ja niin edelleen.
En välillä jaksaisi. En kerta kaikkiaan jaksaisi. Änkyttäminen tuntuu turhalta asialta. En ole änkyttäjä, mutta joudun silti vilpittömästi ihmettelemään, mitä ihmettä tein edellisessä elämässäni ansaitakseni puheeseeni sellaisen kiusankappaleen kuin änkytys.
Asiani kyllä ovat paremmin kuin keskiverroin voisi mitata.
Lakkaan vinkumasta ja jatkan iltaa.
No comments:
Post a Comment