Tein eilen mielenkiintoisen havainnon. Kun en kiinnitä vähäisintäkään huomiota puheeseeni, änkytystä ei tule.
Toinen havainto on melko omalaatuinen. Jotkut änkyttäjät ovat tehneet änkytyksestään asian, joka yksinkertaisesti on osa heitä ja ylpeyden arvoista. Video: http://www.youtube.com/watch?v=RIChmjpIO-A
En tiedä, mitä sanoa tästä. Se on totta, että ihmisen arvo ei muutu änkytyksestä tai mistään muista ominaisuuksista. On hyvä omistaa posiitivinen asenne änkytystä kohtaan. Se ei kuitenkaan poista perimmäistä haittaa: änkytystä. Jos änkytys ei varsinaisesti vaikuta elämään tai jos on valmis rakentamaan elämänsä sen ympärille eikä seuraamaan nk. normaalisti puhuvien normeja, taktiikka on hyvä.
Itse kuitenkin olen ainakin toistaiseksi sillä kannalla, että vaikka änkytys saattaakin olla syvemmällä tajunnassa, se on silti hallittavissa. Tapansa kullakin, sanoisin. En osaa sanoa, miten paljon elämäni tulisi muuttumaan, mikäli en änkyttäisi tai jos se olisi hallinnassa, mutta luulen, että joiltakin osin se helpottuisi, toisilta taas rasittuisi.
Tänään sain kirjan Sadan vuoden yksinäisyys päätökseen. Nyt lähtee Valkoinen laiva.
No comments:
Post a Comment