Samana päivänä kun sain viisi tuntia laadukasta unta enkä ollut tippaakaan väsynyt aamulla, kadotin hanskani bussiin. Haen ne ensi viikolla löytötavaratoimistosta, jos vaikka kukaan ei olisi ryövännyt niitä.
Änkytys on ollut pahaa, mutta olen välittänyt siitä yllättävän vähän. Olo on tietyssä mielessä epäsosiaalinen. Ei erityisesti tee mieli kommunikoida puheitse, vaikka haluankin hengata.
Aika varattu terveydenhoitajalle ja sitä kautta piakkoin lekurille. Kokeilen nollata unirytmin melatoniinilla ja siten aloittaa stressinhoidon alusta. To-do-listat ja kalenterin käyttö ovat auttaneet elämänsietoa merkittävästi. Toiveikas olo.
Nyt viime aikoina on tullut ajateltua puhetekniikoita ja änkytyksen olemusta. Änkytys ei leimaa minua, ja väitettä tukee se, että ihmiset eivät juuri koskaan reagoi negatiivisesti itse änkytykseen. Jos reagoivat, se on vain ymmärtämätön refleksi tai muu väärinkäsitys. En ole koskaan joutunut selittelemään änkytystäni, joten sinänsä on helpottavaa tietää, että voin olla avoimesti änkyttäjä ja ettei minun tarvitse peittää sitä puhetekniikoilla tai rooleilla, jos en halua.
Tämä arkiviikko näihin sanoihin. Röyh!
No comments:
Post a Comment