Nyt on melko häilyvä olo. Änkytys on ollut tänään varsin kahtiajakautunutta, riippuen miten paljon olen kiinnittänyt huomiota asiaan.
Tällä hetkellä lähinnä odotan lääkärikäyntiä ja sitä, että jokin ratkaisu tulisi unensaantiin. Nyt ei ole varsinaisia uniongelmia, mutta parempi ne on kitkeä pitkältäkin ajalta.
Tällä hetkellä puheen käsittely on jäänyt vähemmälle. Kieltämättä pientä lannistusta ilmassa. Jatkan huomisesta alkaen tutkiskelua ja selvittelyä. Pahoittelen jo itsellenikin, etten ole saanut sitä aikaiseksi viime aikoina. Tuntuu ajoittain, että änkytys itsessään on täysin turha asia, vaikka tiedostan, että se on suhteellisen suuri osa osa luonnettani, ajattelutapaani ja pitkälti ominaisuuksianikin. Joissakin tutkimuksissahan on todettu, että kielellinen puoli on änkyttäjän aivoissa yllättäen vahvempi kuin nk. normaalisti puhuvilla.
Jatkan eteenpäin, pusken lumihangessa. Lunta kyllä on nyt melko vähän.
Hyvä tosin, ettei se tunge puntista sisään.
No comments:
Post a Comment