Päädyin tänään pelaamaan korttia poikaporukalla. Selkeästi joukossa puhuminen, riehuminen ja ylipäätään tekeminen helpottavat puhetta. Ajatustakaan en suonut puhetekniikoille, vaikka toisaalta änkytystä ei suuremmin pinnalle pulpahtanutkaan. Ei tietenkään ole oikea asenne vältellä änkytystä, vaan koettaa vapauttaa puhetta. Jospa sitten huomenna tutkiskelisin paremmin.
Ajattelin aloittaa huomisen meditaatiolla ja puhelihasten aktivoinnilla. Se vapauttaa kehon jännitteitä, helpottaa pahimpia puheblokkeja ja auttaa keskittymään tekniikoihin. Jospa huomenna harjoittelisi tekniikoita ihan kunnolla. Huomenna olisi tarkoitus tarkastella änkytystä hieman tarkemmin ja kirjata havaintoja ylös (ja puhtaaksikirjoittaa niitä).
Tunteet ja fiilikset elämän ja änkytyksen välillä ovat tähän hätään melkoista soppaa. Aion kartoittaa niitäkin seuraavana auringonkiertona. Tulevan tammikuun aion pitää typottomana, vihattomana ja tipattomana. Jälkimmäisen luulisi onnistuvan ilman suurempia vaikeuksia, mutta ensimmäinen ja etenkin toinen saattavat käydä kompromissien ja itsesuomimisen parissa. Jos olisin uhkarohkea torvi, laittaisin tavoitteeksi änkytyksettömän tammikuun.
Tätä nykyä olen myös osa kansainvälistä änkytysrinkiä Facebookissa. Lähes joka päivä on mahdollisuus osallistua änkyttäjien yhteiseen Google+-videokeskusteluun ja siellä tehdä puhepelejä tai keskusteluharjoituksia. Ihmiset siellä ovat optimaalista ja ymmärtävää vertaistukea, mutta harmi vain, että kielenä on englanti. Vielä on etsittävä omaa äidinkieltä edustavaa seuraa. Jospa Tampereen puhekerho toisi jotain lohtua.
Tekemiset tänään
LotR: Ei edistynyt
Harjoitukset: 0 kpl
Kiro**ut: lukemattomia
Typot: (alkaen tammikuusta)
30.12.13
Postaus 1: Intro ja rimpuilua
Tervetuloa änkytysblogiini. Tänne vuodan, raapustan ja väännän tuntemuksia ja kokemuksia änkytyksestä ja sen hallinnasta. Yleisblogissani on postaus, joka on reippaasti ajastaan jäljessä. Siksi lienee tarpeellista selventää sekä ulkomaailmalle että itsellenikin, mitä änkytys tosiasiassa on tai voisi olla.
Änkytys on puheen kaikkinaista sujumattomuutta. Sitä voi esiintyä muun muassa b-b-b-blokkeina, to-to-to-to-to-toistoi-toi-toina tai vveeeeenytyksinä. Se on valtaosin tahatonta, mutta sitä on mahdollista hallita. Änkytykseen liittyy lähes aina jonkinlaista tarpeetonta lihasjännitystä. Se on neuropsykologinen, ei fysiologis-mekaaninen häiriö.
Änkytyksen alkuperää tai syytä ei tarkalleen tunneta. Tiedetään, että se periytyy suvussa, mutta että valtaosa geenin kantajista ei ole aktiivisia änkyttäjiä, ja heitä kutsutaan piiloänkyttäjiksi. Änkytys on miehillä neljästi yleisempää kuin naisilla. Se alkaa lapsilla neljännen ikävuoden paikkeilla ja katoaa monilla murrosiän alussa tai sen aikana. Änkyttävän ihmisen aivot toimivat eri tavalla kuin ei-änkyttävän: änkyttäjän puhuessa ja myös käsin kirjoittaessa aktivoituvat samat alueet ja toimivat samalla tavalla.
Itselläni änkytys toimii melko monimutkaisesti. Toisina päivinä sitä ei ole ollakseen, toisina päivinä se jyrää läpi erityisen vahvana. Laulaminen ja roolin ottaminen, esimerkiksi murteella puhuminen tai imitoiminen, kadottaa änkytyksen. Vieraiden ihmisten kanssa olen jonkin aikaa selkeä, mutta sitten taas änkytän. Kaikkein tutuimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa änkytän kaikkein eniten. Kyseessä ei ole ujous; en ole vielä oikein saanut selvitettyä, mitä sen taustalla on.
Puhetekniikat auttavat änkytyksen lievennyksessä, varsinkin pahoina päivinä. Tärkeää on muistaa hidastaa puhetta ja artikuloida. Se kuulostaa helpolta itsestäkin, mutta käytännössä huonot puhetavat ja änkytyksen välttely ovat hyvin syvälle juurtunutta paskaa. Jokin tuntuu työntävän aina taaksepäin, kun kerran on päässyt askelen eteenpäin. Tarvitaan suhteellisen suuria muutoksia arkiajatteluun, että asialle saisi tehtyä jotakin. Tarvitaan myös isoa motivaatiota ja mukavuusalueelta pois työntymistä. Tällä hetkellä en käy puheterapiassa.
Kaikessa karvaisuudessaan asian voinee tiivistää näin:
P.S. Olen hieman ennen joulua ottanut haasteentapaiseksi lukea ääneen Tarun sormusten herrasta kokonaisuudessaan. Tavoitteena on harjoitella sillä turvallisesti puhetekniikoita ilman varsinaista sosiaalista painetta.
Änkytys on puheen kaikkinaista sujumattomuutta. Sitä voi esiintyä muun muassa b-b-b-blokkeina, to-to-to-to-to-toistoi-toi-toina tai vveeeeenytyksinä. Se on valtaosin tahatonta, mutta sitä on mahdollista hallita. Änkytykseen liittyy lähes aina jonkinlaista tarpeetonta lihasjännitystä. Se on neuropsykologinen, ei fysiologis-mekaaninen häiriö.
Änkytyksen alkuperää tai syytä ei tarkalleen tunneta. Tiedetään, että se periytyy suvussa, mutta että valtaosa geenin kantajista ei ole aktiivisia änkyttäjiä, ja heitä kutsutaan piiloänkyttäjiksi. Änkytys on miehillä neljästi yleisempää kuin naisilla. Se alkaa lapsilla neljännen ikävuoden paikkeilla ja katoaa monilla murrosiän alussa tai sen aikana. Änkyttävän ihmisen aivot toimivat eri tavalla kuin ei-änkyttävän: änkyttäjän puhuessa ja myös käsin kirjoittaessa aktivoituvat samat alueet ja toimivat samalla tavalla.
Itselläni änkytys toimii melko monimutkaisesti. Toisina päivinä sitä ei ole ollakseen, toisina päivinä se jyrää läpi erityisen vahvana. Laulaminen ja roolin ottaminen, esimerkiksi murteella puhuminen tai imitoiminen, kadottaa änkytyksen. Vieraiden ihmisten kanssa olen jonkin aikaa selkeä, mutta sitten taas änkytän. Kaikkein tutuimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa änkytän kaikkein eniten. Kyseessä ei ole ujous; en ole vielä oikein saanut selvitettyä, mitä sen taustalla on.
Puhetekniikat auttavat änkytyksen lievennyksessä, varsinkin pahoina päivinä. Tärkeää on muistaa hidastaa puhetta ja artikuloida. Se kuulostaa helpolta itsestäkin, mutta käytännössä huonot puhetavat ja änkytyksen välttely ovat hyvin syvälle juurtunutta paskaa. Jokin tuntuu työntävän aina taaksepäin, kun kerran on päässyt askelen eteenpäin. Tarvitaan suhteellisen suuria muutoksia arkiajatteluun, että asialle saisi tehtyä jotakin. Tarvitaan myös isoa motivaatiota ja mukavuusalueelta pois työntymistä. Tällä hetkellä en käy puheterapiassa.
Kaikessa karvaisuudessaan asian voinee tiivistää näin:
"Änkytys on sitä, mitä tekee, ettei änkyttäisi."
P.S. Olen hieman ennen joulua ottanut haasteentapaiseksi lukea ääneen Tarun sormusten herrasta kokonaisuudessaan. Tavoitteena on harjoitella sillä turvallisesti puhetekniikoita ilman varsinaista sosiaalista painetta.
Subscribe to:
Posts (Atom)