Nyt viimeistään voin sanoa, että stressiä on. Syksyn ensimmäiset näppylät alkavat tehdä sinileväkukintoja pitkin naamataulua.
Heti kun koulu alkoi, änkytys paheni aivan uskomattomiin sfääreihin - tai sitten huomaan sen stressin alla entistäkin vahvempana, ja huomaamisen kautta se sitten pahentuu. Olen tällä hetkellä suhteellisen apaattisella tuulella.
Lomalla törmäsin Puheen Vuoro -lehdessä väitteeseen, ettei änkytys olisikaan puhehäiriö vaan ytimeltään kommunikaatiohäiriö. Vastikään on näet todettu, että myös viittomakielisillä esiintyy änkytystä 'puheessaan'. Toistaiseksi näyttöä ei ole tarpeeksi, että voitaisiin sanoa mitään kunnollista, mutta tähän suuntaan näytettäisiin olevan menossa. Tämä antaa toivoa siihen, että puhetekniikoiden harjoittelu olisikin pysyvämpää eikä vain änkytyksen peittämistä - ikään kuin psykoterapiaa, jolla voidaan pysyvästi muuttaa aivojen kemiaa eikä vain syytää masennuslääkkeitä kurkusta alas.
Jatkan meditointia ja koulunkäyntiä.
