Postaus 29: Änkytys on kuin iso arpi kasvoissa

"Änkytys on kuin iso arpi kasvoissa. Siitä ei puhuta, koska se on tabu, mutta se vaikuttaa ihmisten ensivaikutelmiin."

Suunnilleen näin sanoi ystäväni eräänä kauniina iltana. Se sai aikaan ajatusketjun.

Olen sitä mieltä, että änkytyksestä puhuminen edistäisi sen vastaanottamista yhteiskunnassa. Ei riitä, että änkyttävät ihmiset puolustavat itseään ja puhuvat itsestään. Tarvittaisiin sujuvien puhujien mielipiteitä ja kysymyksiä. Me, jotka änkytämme, emme tiedä mitä sujuvat puhujat meistä todella ajattelevat. Tiedämme yksittäisten ihmisten mielipiteitä, mutta emme tiedä yleistä asennetta.

Tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää änkyttäjiä. Tarvitaan ihmisiä, jotka eivät halua lakaista änkytystä maton alle ja esittää, että kaikki on hyvin. Tarvitaan ihmismassoja, jotka voivat sanoa änkyttäjille, ettei heidän tarvitse hävetä ja että heillä on aikaa sanoa sanottavansa. Tarvitaan yleistä asennemuutosta.

Änkytys ei ole mikään mörkö, ei änkyttäjälle eikä sujuvalle puhujalle. Änkytyksen tulisi olla normi siinä missä sujuvankin puheen - siinä missä vasenkätisyyden suhteessa oikeakätisyyteen ja homoseksuaalisuuden suhteessa heteroseksuaalisuuteen. Änkytys on vamma vain sen vuoksi, että sitä ei pidetä tasavertaisena puhetapana sujuvan rinnalla.

Hiljaisuus asiasta on parempi kuin viha, tiedostan sen. Se on silti vain alku.