Postaus 30: kysymyksiä ja vastauksia vol. 1

Tämä postaus keskittyy vastaamaan anonyymeihin kysymyksiin ja uteluihin änkytyksestä. Tähdennän, että seuraavat vastaukset koskevat minua, ellei erikseen mainita, että ne voisivat päteä änkytykseen ja änkyttäjiin yleisesti. Vol. 2 tulee jos tulee.

Eiköhän anneta palaa.



Onko änkytys ollut koko elämäsi ajan?

On. Oireita taas on ollut nelivuotiaasta asti. Arvelen, että muuan pelästyminen laukaisi oireet ja mahdollisesti muitakin psyykkisiä haittoja. Ehkä käsittelen tapausta paremmin jossakin tulevassa postauksessa (itse asiassa en muista enkä jaksa kaivaa olenko jo käsitellyt).

Miltä änkytys tuntuu kielessä/kurkussa/kropassa? Tuleeko jonkinlainen "suonenveto" kun änkyttää?

En ole aivan varma, mitä suonenvedolla tässä varsinaisesti tarkoitetaan, mutta yritän jotenkin vastata. Änkyttäessä puhe-elimistöön ja hengityslihaksistoon syntyy painetta, mutta se ei erikseen reväytä tai kramppaa mitään yksittäistä lihasta. Sana vain jää jumiin - se ei vain tule ulos syystä tai toisesta.

Miltä tuntuu, kun änkyttää?

Joskus änkytys on kevyttä, joskus hyvin intensiivistä. Toisina hetkinä änkytys ei luo ahdistusta, mutta usein kova änkytys rasittaa kehoa valtavasti ja henki meinaa loppua. Joskus on loppunutkin, ja silloin tulee ristiriitatilanteita kehon ja tavoitteen välillä. Jos tavoite on saada virke loppuun, mutta keho pettää, voi olla hankala tehdä niiden välille kompromissi.

Änkyttääkö joskus enemmän, esimerkiksi jos jännittää?

Jännittäessä kyllä. Tähän on toisaalta myös tietty poikkeus: tietynlaisissa stressitilanteissa ei välttämättä änkytä, jos onnistuu ottamaan psyykkisen roolin tilannetta varten. Tässä roolissa puhe muuttuu sujuvaksi, koska tilanne erikseen vaatii sitä. Tämä ei kuitenkaan tule kaikilla ihmisillä. Stressi ja jännitys vaikuttavat puheen laatuun. Itse änkytän enemmän stressaantuneena ja jännittyneenä. Änkytyksen laatu ja määrä todella riippuvat hetkestä ja päivästä.

Käytkö puheterapiassa tms., ja auttaako se?

Kävin, en käy enää. Ei auttanut, koska en kokenut todellista tarvetta muuttaa änkytysoireitani suuntaan eikä toiseen. En kyennyt vastaanottamaan terapiaa, vaikka hoitoa sainkin monta vuotta ja kävin myös vertaistuessa.

Tämänhetkiset änkytysterapiamuodot jakautuvat mekaaniseen ja psyykkiseen terapiaan. Mekaaniseen puoleen kuuluvat puheäänteiden korjaaminen ja treenaaminen. Psyykkinen terapia perustuu minun kokemukseni mukaan änkyttäjän itseluottamuksen ja itsearvostuksen kohottamiseen, mutta änkytykseen keskittyen. Myös mindfulnessia olen kokeillut.

Saatko puhuttua normaalisti esimerkiksi kassalla?

Kuten aiemmin mainittiin, tähän voi ottaa sujuvan puhujan roolin, jolloin myös ulospäin näkyvä persoona muuttuu jonkin verran. Olen luonteeltani sisäänpäin kääntynyt, mutta esimerkiksi kassalla ja muissa asiontitilanteissa otan monesti ekstrovertin kuoren. Se auttaa puhetta, sillä silloin kiertää tavalliset psykologiset esteet, jotka normaalisti haittaavat puhetta. Ei ole oma itsensä. Myös mekaaninen selkeä artikulointi auttaa paljon puheeseen, mutta koska en ole harjoitellut mekaanista puolta kunnolla, joudun jättämään osan tarkoituksesta ja viestistä pois.

Rajoittaako änkytys elämää? Jätätkö asioita tekemättä tai sanomatta tai osallistumatta?

Rajoittaa, mutta ei valtavasti. Olen puheeni suhteen rohkea. Joskus jätän asioita tekemättä, jos kyseessä on sekunnin murto-osien tilaisuuksista.

Saako puheen rauhoittumaan kesken lauseen, jos alkaa änkyttää?

Tiedostaminen auttaa puheeseen ylipäätään. Ainakin itselleni tiedostaminen on hyvin raskasta enkä pysty pitämään tietoisuuttani änkytyksessä kovin pitkään. Sitä on niin tottunut välttämään änkytyksen käsittelyä niin pitkään.

Onko se lähtöisin aivoista vai onko kielessä/kitalaessa jokin patti? Toisin sanoen mistä änkytys johtuu? 

Tiede ei ole löytänyt yksiselitteistä vastausta. Sen voin suoralta kädeltä sanoa, ettei kyseessä ole mikään fyysinen patti kielessä tai kitalaessa. Änkytys on suurelta, suurelta osin psykologinen häiriö, jonka alkulähde luultavasti löytyy aivoista. Tiedetään, että änkytys on periytyvää, ja uusimmat tutkimukset puoltavat ajatusta, että kyseessä olisi kommunikaatio- eikä puhetekninen häiriö.

Ovatko muut elämän osa-alueet OK?

Riippuu asenteesta. Oma asenteeni elämään on lähtökohtaisesti tyhmähkö.

Vaikuttaako änkytyksesi ulkonäköön tai sisäiseen minään?

Heh, mitenkö olisin erilainen jollen änkyttäisi? Katson, että se muokkaa elämää siinä missä mikä tahansa muukin asia. Näen, että ilman änkytystä en välttämättä olisi niin rohkea lähestymään ihmisiä. Olen oppinut sivuuttamaan änkytyksen esteenä.

Tunteeko olonsa hankalaksi ihmisten seurassa, kun änkyttää?

Toisinaan, riippuen tilanteesta ja miten paljon tilanne vaatii sujuvaa puhetta. Kommunikaatio-ongelmia tulee minulla harvoin, tai olen tottunut niihin niin perusteellisesti, että sopeudun ja annan itselleni enemmän aikaa puhua.

Onko hyvä vai huono avittaa änkyttävää, kun hän etsii sanaa?

Tartun heti ilmaisuun 'etsii sanaa', vaikken oletakaan sitä tässä tarkoitettavan kirjaimellisesti. Änkyttäjä ei yleensä etsi sanaa, hän vain yrittää saada sen sanottua. Moni änkyttäjä tosin etsii synonyymejä tai kiertoilmauksia, jos tietää ettei sanaa saa "kuitenkaan" sanottua.

Sitten itse kysymykseen: yleisesti ottaen ei ole hyväksi auttaa änkyttäjää sanomalla ja näin arvaamalla tuleva sana. Änkyttäjälle on usein tärkeää, että hän saa sanottua sanan omin voimin, ettei hänen tarvitse turvautua muiden apuun omassa puheessaan. Puhe kuitenkin on melko perustavanlaatuinen osa ihmisen kommunikaatiota. Paras on kysyä änkyttäjältä itseltään, miten hän tahtoo jumeihin suhtauduttavan.

Suhtaudutaanko sinuun eri tavalla kuin muihin, koska änkytät?

Varmasti. En osaa sanoa tarkalleen millä tavalla, mutta tietyissä tilanteissa eron huomaa. Minulle annetaan joissakin tapauksissa enemmän aikaa ja tilaa puhua kuin muille. Yleensä, kun vastapuoli on ymmärtänyt änkytyksen olevan vain puhetapa eikä minua määrittävä asia, hän rentoutuu ja kohtelee minua kuten ketä tahansa puhetoveria. Ensireaktiot ovat väistämättömiä ja tahdottomia, ja ymmärrän täysin jos sellaisia esiintyy.

Mikä on eniten harmittanut toisten suhtautumisessa?

Se, että toisinaan änkyttäjää ei yritetä ymmärtää, vaan siitä pahimmillaan ahdistutaan ja se sivutetaan vikana eikä sen kummemmin oikeastaan katsota änkytyksen läpi itse ihmistä. Sama ongelma tosin on lähes kaikissa muissakin poikkeamissa. Itseäni on aina kohdeltu hyvin änkyttäjänä. Eniten omalla kohdallani harmittaa, ettei änkytyksestä puhuta eikä kysytä tarpeeksi. Viime aikoina varsinkin kouluni opettajisto on ottanut sen puheeksi entistä enemmän. Pointti on osoittaa, ettei asia ole tabu.

Hävettääkö änkytys?

Yksilöllistä. Lähtökohtaisesti katsoisin, että koska änkytys ei ole yhteiskunnassa normaalia, se voi aiheuttaa häpeän tunnetta. Änkyttäjä voi kokea, ettei kykene olemaan odotusten mukainen puhuja, ja jotkut sulkeutuvat lähes täysin muilta ihmisiltä sen vuoksi. Jos ihminen ei saa tukea muilta ihmisiltä, hänelle syntyy epäluottamus itseä ja muita kohtaan.

Itse en ole koskaan varsinaisesti hävennyt änkytystäni. Olen kokenut turhautumista, alemmuutta ja kyvyttömyyttä, mutta änkytys itsessään ei ole ollut häpeän aihe. Olen aina saanut asianmukaista tukea ja ihmisten hyväksyntää änkytyksen suhteen. Kuten mainitsinkin, minua ei ole kohdeltu änkytyksen takia kaltoin - ei edes kiusattu, mitä ihmettelen. En ole varmaankaan vain antanut aihetta kiusata, kun olen osoittanut olevani sinut asian kanssa. Siihen ei ole tartuttu eikä minua ole sen takia eristetty.