Ihmismeri Tampere-talon isossa salissa saa paatuneenkin hätkähtämään.
Vielä komeampi näky on, kun 218 uutta ylioppilasta nostaa
samanaikaisesti ylioppilaslakin päähänsä. Rehtorin puhe oli yhtä
vakuuttava kuin aina.
Myös tuoreen ylioppilaan puhe
pisti miettimään. Pystyisinkö minäkin puhumaan tuhansien edessä ylpeänä?
Olen melko varma siitä, että pystyisin, sillä puhe ei enää ole este
elämässä. Elämästä on tullut pikku hiljaa enemmän ja enemmän seikkailua.
Olen
aikaisempina vuosina pannut merkille, että lomailu saa puheeni
hankaloitumaan. Se saattaa ensi kuulemalta vaikuttaa todella
epäloogiselta, sillä eivätkös nimenomaan sosiaaliset tilanteet saa
änkytyksen pintaan? Olen kuitenkin alkanut änkyttää jopa yksin
ollessani, mikä jo itsessään on harvinaista. Mitä vähemmän puhuu perheen
ulkopuolisille ihmisille, sitä isommat tiedostamattomat paineet
pääsevät kasaantumaan. Se paine leviää myös perheen sisälle, jolloin
heillekin puhumisesta tulee hankalampaa. En tiedä, mikä tämän ketjun
lopulta aiheuttaa tai mihin tarttua. Sen tiedän, että siihen voi
kuitenkin varautua.
Jotkut selviytyjä-änkyttäjät
ottavat tavoitteekseen puhua ihmisille niin paljon kuin mahdollista. He
soittavat asiansa, yrittävät asioida kaikkien kassojen ja henkilökunnan
kanssa, yrittävät löytää puhuttavaa sieltäkin minne ei olisi asiaa. He
käyttävät kaikki tekosyyt saadakseen puhua. Pidän tätä lähestymistapaa
itselleni melko sopimattomana, koska puhun muutenkin paljon. Ilmaisen
sillä itseäni melkeinpä eniten - tosin en yhtä tehokkaasti kuin
kirjoittaen. Nostan kuitenkin hattua niille, jotka pystyvät pakottamaan
itsensä puhumaan.
Olen myös pohtinut sujuvan puheen
tärkeyttä. En pidä sitä itseisarvoisena enää, vaikka joissakin
tilanteissa sen toivoisi olevan vaihtoehto. Rakastan änkytystä, totta
puhuakseni. Se ei ole vain este, vaan myös elämänkumppani lapsuudesta
asti. Se on kuin ystävä, joka on välillä hankala, välillä sujuva. Miksi
rikkoisin välit hyvän ystävän kanssa? Se tarvitsee välillä oman aikansa
kuten minäkin. Sen on oltava joskus hankala, sillä sitä minäkin usein
olen. Jos en antaisi sille omaa tilaa, tuntuisi vain pahalta. En voi
olla vain sujuva puhuja.
Taidan mennä kuuntelemaan musiikkia.
