Miksi ei ole uutta sanottavaa? Miksi ei ole uusia oivalluksia?
Miksi en onnistu? Mitä onnistumista elämässä on?
Mitä onnistumista puheessa on? Mitä on sujuva puhe?
Onko sujuva puhe lopulta sitä, että jokainen äänne on selkeä vai sitä, että vastaanottaja ymmärtää sanomani?
Onko sujuva puhe tavoittelemisen arvoista?
Onko
sujuva puhe itseisarvoista, vai ovatko muut asiat tärkeämpiä? Olisiko
rohkeus, viestinnällisyys, mukavuus tai uskallus ensisijaisempaa?
Olisiko pikemminkin aika vain olla rauhassa?
18.2.14
Postaus 20: jolloin puhe ei tule kunnollisena ulos
Ja tänään takaisin arkeen.
Perjantaina sain melatoniinit, ja oitis kokeilin. Ensimmäisenä yönä oli täysikuu, joten vaikutus arvatenkin sen takia jäi vähäiseksi. Olin kuitenkin seuraavana päivänä tavallista virkeämpi. Nukahtaminen oli yhtä hankalaa kuin yleensäkin. Seuraavana yönä kävi samoin, mutta nukuin paremmin. Maanantaiyönä tuli parhaat tulokset. Kokeilen melatoniinia vielä tässä jokin yö.
Puhe on ollut melko hankalaa riippumatta varsinaisista unimääristä. On vaikea saada sanoja ulos, kun niiden takana on alituinen pelko siitä, että ne eivät tule kunnollisina ulos,
jolloin ne eivät tule kunnollisina ulos,
jolloin sitä pelkää enemmän ja enemmän,
ja niin edelleen.
En välillä jaksaisi. En kerta kaikkiaan jaksaisi. Änkyttäminen tuntuu turhalta asialta. En ole änkyttäjä, mutta joudun silti vilpittömästi ihmettelemään, mitä ihmettä tein edellisessä elämässäni ansaitakseni puheeseeni sellaisen kiusankappaleen kuin änkytys.
Asiani kyllä ovat paremmin kuin keskiverroin voisi mitata.
Lakkaan vinkumasta ja jatkan iltaa.
Perjantaina sain melatoniinit, ja oitis kokeilin. Ensimmäisenä yönä oli täysikuu, joten vaikutus arvatenkin sen takia jäi vähäiseksi. Olin kuitenkin seuraavana päivänä tavallista virkeämpi. Nukahtaminen oli yhtä hankalaa kuin yleensäkin. Seuraavana yönä kävi samoin, mutta nukuin paremmin. Maanantaiyönä tuli parhaat tulokset. Kokeilen melatoniinia vielä tässä jokin yö.
Puhe on ollut melko hankalaa riippumatta varsinaisista unimääristä. On vaikea saada sanoja ulos, kun niiden takana on alituinen pelko siitä, että ne eivät tule kunnollisina ulos,
jolloin ne eivät tule kunnollisina ulos,
jolloin sitä pelkää enemmän ja enemmän,
ja niin edelleen.
En välillä jaksaisi. En kerta kaikkiaan jaksaisi. Änkyttäminen tuntuu turhalta asialta. En ole änkyttäjä, mutta joudun silti vilpittömästi ihmettelemään, mitä ihmettä tein edellisessä elämässäni ansaitakseni puheeseeni sellaisen kiusankappaleen kuin änkytys.
Asiani kyllä ovat paremmin kuin keskiverroin voisi mitata.
Lakkaan vinkumasta ja jatkan iltaa.
11.2.14
Postaus 19: Nyt rytinällä eteenpäin!
On vapaapäivä. Tänään puhe on ollut erityisen vaikeaa. Olen ollut valtaosan päivästä kotona, ja puhekavereita on ollut suhteellisen vähän. En ole ollenkaan varma, miksi puhe takkuaa niin pahasti. Nukuin kyllä melko huonosti, mutta ei tuntunut sen väsyneemmältä kuin yleensäkään.
On aina vain helpompaa sisäistää, ettei oikeastaan ole viisasta kutsua itseään änkyttäjäksi, vaan ihmiseksi, joka aina välillä sattuu änkyttämään. Se on puhetapa, ei määrite. Tuntuu, etten anna itselleni lupaa olla leimaamatta itseäni änkyttäjäksi, ja siksi erityiseksi ja yksinäiseksi. Lukion alussa erityisenä oleminen oli hauskaa, nyt se on lähinnä turhan tuntuista.
Eilen oli englannin kuuntelut, huomenna espanjan vastaavat. Eiliset menivät hyvin, huomiset kieltämättä pelottavat. Karjaisenpa siis kaikkien lukiolaisten puolesta:
¡EL PUEBLO UNIDO JAMÁS SERÁ VENCIDO!
Yhtenäistä kansaa ei koskaan voiteta!
Perjantaina lääkärikäynti, ensi tiistaina psykologille. Katsotaan, josko saisin itsestäni enemmän irti, kun nukun paremmin. On nyt sellainen fiilis, että eteenpäin, vaikka sitten väkisin. Tämä vapaaviikko tuntuu juuri nyt stressaavammalta kuin tavallinen kouluviikko. Rrraugh.
Jatkakaa samaan malliin, ihmiset rakkaat. Olette arvokkaita.
On aina vain helpompaa sisäistää, ettei oikeastaan ole viisasta kutsua itseään änkyttäjäksi, vaan ihmiseksi, joka aina välillä sattuu änkyttämään. Se on puhetapa, ei määrite. Tuntuu, etten anna itselleni lupaa olla leimaamatta itseäni änkyttäjäksi, ja siksi erityiseksi ja yksinäiseksi. Lukion alussa erityisenä oleminen oli hauskaa, nyt se on lähinnä turhan tuntuista.
Eilen oli englannin kuuntelut, huomenna espanjan vastaavat. Eiliset menivät hyvin, huomiset kieltämättä pelottavat. Karjaisenpa siis kaikkien lukiolaisten puolesta:
¡EL PUEBLO UNIDO JAMÁS SERÁ VENCIDO!
Yhtenäistä kansaa ei koskaan voiteta!
Perjantaina lääkärikäynti, ensi tiistaina psykologille. Katsotaan, josko saisin itsestäni enemmän irti, kun nukun paremmin. On nyt sellainen fiilis, että eteenpäin, vaikka sitten väkisin. Tämä vapaaviikko tuntuu juuri nyt stressaavammalta kuin tavallinen kouluviikko. Rrraugh.
Jatkakaa samaan malliin, ihmiset rakkaat. Olette arvokkaita.
6.2.14
Postaus 18: Kas, olen ihan oikea abi!
Tällä hetkellä tunnen väsymystä, turtumusta ja yksinkertaista lannistusta. Asiat päässä ovat suhteellisen sekaisin. En tiedä, mitä tulisi tehdä ensin, mitä seuraavaksi. Voisi koettaa taas tehtävälistoja.
Tämä kuukausi on ollut todella, todella hektistä. Päiväkirjablogin pitäminen on auttanut konkretisoimaan sitä, miten paljon mieleni muuttuu ja miten paljon lipsun rutiineista. Toisinaan päätän ottaa tavaksi tehdä asioita, sitten ne unohtuvat totaalisesti, enkä edes älyä tuntea syyllisyyttä. Valikoiva hajamielisyys ja jatkuva väsymys tekevät tepposet. Tiedän, että asioita ei kannata yrittää syytellä, mutta jotain hetken lohtua se antaa. Lääkäriaika saatu, melatoniinit luultavasti hoidossa.
Abiturientit lähtevät. Haikea fiilis ja kateus kesti vain pikku hetken, kun muistin, miten paljon hyvää seuraa kouluun jää kanssani maleksimaan. Tietty määrä motivaatiota on vielä tallella koulun suhteen, mutta toisaalta hälyttävää, miten vähän sitä on.
Kai siitä änkytyksestäkin pitäisi jotain päivittää. Ei menestystä eikä edistystä toistaiseksi.
Tämä kuukausi on ollut todella, todella hektistä. Päiväkirjablogin pitäminen on auttanut konkretisoimaan sitä, miten paljon mieleni muuttuu ja miten paljon lipsun rutiineista. Toisinaan päätän ottaa tavaksi tehdä asioita, sitten ne unohtuvat totaalisesti, enkä edes älyä tuntea syyllisyyttä. Valikoiva hajamielisyys ja jatkuva väsymys tekevät tepposet. Tiedän, että asioita ei kannata yrittää syytellä, mutta jotain hetken lohtua se antaa. Lääkäriaika saatu, melatoniinit luultavasti hoidossa.
Abiturientit lähtevät. Haikea fiilis ja kateus kesti vain pikku hetken, kun muistin, miten paljon hyvää seuraa kouluun jää kanssani maleksimaan. Tietty määrä motivaatiota on vielä tallella koulun suhteen, mutta toisaalta hälyttävää, miten vähän sitä on.
Kai siitä änkytyksestäkin pitäisi jotain päivittää. Ei menestystä eikä edistystä toistaiseksi.
2.2.14
Postaus 17: Välietappi
Tänään puhe oli todella vaihtelevaa, todella ääripäistä. Toisinaan pitkiäkin pätkiä täysin sujuvasti, mutta toisina hetkinä täydellisiä blokkeja. Pidän tilanteesta. No news is good news.
Voin kyllä helposti sanoa, että osaan puhua ja olen siinä taitava. Vain harvoin on tarvinnut oikeasti himmailla menoa sen vuoksi, että änkytys olisi romahduttanut huumoriarvon tai sanoman. Mahdollisuuteni elämässä ovat hyvät.
Vihaton ja typoton tammikuu on täyttynyt. Vihan puolesta olen onnistunut hyvin, ja typojakin suhteellisen hyvin: vain 51. Tipattomasta tammikuusta lienee turha puhuakaan; en ole tainnut nähdä avattua alkoholiastiaa koko kuuna. Kuukausi on mennyt järkyttävän nopeasti, ja tuntuu, että olen oppinut paljon asioita. Tuntuu virkistyneeltä, vaikka koulu ja arki uuvuttavatkin tavalliseen tapaan.
Voin kyllä helposti sanoa, että osaan puhua ja olen siinä taitava. Vain harvoin on tarvinnut oikeasti himmailla menoa sen vuoksi, että änkytys olisi romahduttanut huumoriarvon tai sanoman. Mahdollisuuteni elämässä ovat hyvät.
Vihaton ja typoton tammikuu on täyttynyt. Vihan puolesta olen onnistunut hyvin, ja typojakin suhteellisen hyvin: vain 51. Tipattomasta tammikuusta lienee turha puhuakaan; en ole tainnut nähdä avattua alkoholiastiaa koko kuuna. Kuukausi on mennyt järkyttävän nopeasti, ja tuntuu, että olen oppinut paljon asioita. Tuntuu virkistyneeltä, vaikka koulu ja arki uuvuttavatkin tavalliseen tapaan.
Subscribe to:
Posts (Atom)