Postaus 30: kysymyksiä ja vastauksia vol. 1

Tämä postaus keskittyy vastaamaan anonyymeihin kysymyksiin ja uteluihin änkytyksestä. Tähdennän, että seuraavat vastaukset koskevat minua, ellei erikseen mainita, että ne voisivat päteä änkytykseen ja änkyttäjiin yleisesti. Vol. 2 tulee jos tulee.

Eiköhän anneta palaa.



Onko änkytys ollut koko elämäsi ajan?

On. Oireita taas on ollut nelivuotiaasta asti. Arvelen, että muuan pelästyminen laukaisi oireet ja mahdollisesti muitakin psyykkisiä haittoja. Ehkä käsittelen tapausta paremmin jossakin tulevassa postauksessa (itse asiassa en muista enkä jaksa kaivaa olenko jo käsitellyt).

Miltä änkytys tuntuu kielessä/kurkussa/kropassa? Tuleeko jonkinlainen "suonenveto" kun änkyttää?

En ole aivan varma, mitä suonenvedolla tässä varsinaisesti tarkoitetaan, mutta yritän jotenkin vastata. Änkyttäessä puhe-elimistöön ja hengityslihaksistoon syntyy painetta, mutta se ei erikseen reväytä tai kramppaa mitään yksittäistä lihasta. Sana vain jää jumiin - se ei vain tule ulos syystä tai toisesta.

Miltä tuntuu, kun änkyttää?

Joskus änkytys on kevyttä, joskus hyvin intensiivistä. Toisina hetkinä änkytys ei luo ahdistusta, mutta usein kova änkytys rasittaa kehoa valtavasti ja henki meinaa loppua. Joskus on loppunutkin, ja silloin tulee ristiriitatilanteita kehon ja tavoitteen välillä. Jos tavoite on saada virke loppuun, mutta keho pettää, voi olla hankala tehdä niiden välille kompromissi.

Änkyttääkö joskus enemmän, esimerkiksi jos jännittää?

Jännittäessä kyllä. Tähän on toisaalta myös tietty poikkeus: tietynlaisissa stressitilanteissa ei välttämättä änkytä, jos onnistuu ottamaan psyykkisen roolin tilannetta varten. Tässä roolissa puhe muuttuu sujuvaksi, koska tilanne erikseen vaatii sitä. Tämä ei kuitenkaan tule kaikilla ihmisillä. Stressi ja jännitys vaikuttavat puheen laatuun. Itse änkytän enemmän stressaantuneena ja jännittyneenä. Änkytyksen laatu ja määrä todella riippuvat hetkestä ja päivästä.

Käytkö puheterapiassa tms., ja auttaako se?

Kävin, en käy enää. Ei auttanut, koska en kokenut todellista tarvetta muuttaa änkytysoireitani suuntaan eikä toiseen. En kyennyt vastaanottamaan terapiaa, vaikka hoitoa sainkin monta vuotta ja kävin myös vertaistuessa.

Tämänhetkiset änkytysterapiamuodot jakautuvat mekaaniseen ja psyykkiseen terapiaan. Mekaaniseen puoleen kuuluvat puheäänteiden korjaaminen ja treenaaminen. Psyykkinen terapia perustuu minun kokemukseni mukaan änkyttäjän itseluottamuksen ja itsearvostuksen kohottamiseen, mutta änkytykseen keskittyen. Myös mindfulnessia olen kokeillut.

Saatko puhuttua normaalisti esimerkiksi kassalla?

Kuten aiemmin mainittiin, tähän voi ottaa sujuvan puhujan roolin, jolloin myös ulospäin näkyvä persoona muuttuu jonkin verran. Olen luonteeltani sisäänpäin kääntynyt, mutta esimerkiksi kassalla ja muissa asiontitilanteissa otan monesti ekstrovertin kuoren. Se auttaa puhetta, sillä silloin kiertää tavalliset psykologiset esteet, jotka normaalisti haittaavat puhetta. Ei ole oma itsensä. Myös mekaaninen selkeä artikulointi auttaa paljon puheeseen, mutta koska en ole harjoitellut mekaanista puolta kunnolla, joudun jättämään osan tarkoituksesta ja viestistä pois.

Rajoittaako änkytys elämää? Jätätkö asioita tekemättä tai sanomatta tai osallistumatta?

Rajoittaa, mutta ei valtavasti. Olen puheeni suhteen rohkea. Joskus jätän asioita tekemättä, jos kyseessä on sekunnin murto-osien tilaisuuksista.

Saako puheen rauhoittumaan kesken lauseen, jos alkaa änkyttää?

Tiedostaminen auttaa puheeseen ylipäätään. Ainakin itselleni tiedostaminen on hyvin raskasta enkä pysty pitämään tietoisuuttani änkytyksessä kovin pitkään. Sitä on niin tottunut välttämään änkytyksen käsittelyä niin pitkään.

Onko se lähtöisin aivoista vai onko kielessä/kitalaessa jokin patti? Toisin sanoen mistä änkytys johtuu? 

Tiede ei ole löytänyt yksiselitteistä vastausta. Sen voin suoralta kädeltä sanoa, ettei kyseessä ole mikään fyysinen patti kielessä tai kitalaessa. Änkytys on suurelta, suurelta osin psykologinen häiriö, jonka alkulähde luultavasti löytyy aivoista. Tiedetään, että änkytys on periytyvää, ja uusimmat tutkimukset puoltavat ajatusta, että kyseessä olisi kommunikaatio- eikä puhetekninen häiriö.

Ovatko muut elämän osa-alueet OK?

Riippuu asenteesta. Oma asenteeni elämään on lähtökohtaisesti tyhmähkö.

Vaikuttaako änkytyksesi ulkonäköön tai sisäiseen minään?

Heh, mitenkö olisin erilainen jollen änkyttäisi? Katson, että se muokkaa elämää siinä missä mikä tahansa muukin asia. Näen, että ilman änkytystä en välttämättä olisi niin rohkea lähestymään ihmisiä. Olen oppinut sivuuttamaan änkytyksen esteenä.

Tunteeko olonsa hankalaksi ihmisten seurassa, kun änkyttää?

Toisinaan, riippuen tilanteesta ja miten paljon tilanne vaatii sujuvaa puhetta. Kommunikaatio-ongelmia tulee minulla harvoin, tai olen tottunut niihin niin perusteellisesti, että sopeudun ja annan itselleni enemmän aikaa puhua.

Onko hyvä vai huono avittaa änkyttävää, kun hän etsii sanaa?

Tartun heti ilmaisuun 'etsii sanaa', vaikken oletakaan sitä tässä tarkoitettavan kirjaimellisesti. Änkyttäjä ei yleensä etsi sanaa, hän vain yrittää saada sen sanottua. Moni änkyttäjä tosin etsii synonyymejä tai kiertoilmauksia, jos tietää ettei sanaa saa "kuitenkaan" sanottua.

Sitten itse kysymykseen: yleisesti ottaen ei ole hyväksi auttaa änkyttäjää sanomalla ja näin arvaamalla tuleva sana. Änkyttäjälle on usein tärkeää, että hän saa sanottua sanan omin voimin, ettei hänen tarvitse turvautua muiden apuun omassa puheessaan. Puhe kuitenkin on melko perustavanlaatuinen osa ihmisen kommunikaatiota. Paras on kysyä änkyttäjältä itseltään, miten hän tahtoo jumeihin suhtauduttavan.

Suhtaudutaanko sinuun eri tavalla kuin muihin, koska änkytät?

Varmasti. En osaa sanoa tarkalleen millä tavalla, mutta tietyissä tilanteissa eron huomaa. Minulle annetaan joissakin tapauksissa enemmän aikaa ja tilaa puhua kuin muille. Yleensä, kun vastapuoli on ymmärtänyt änkytyksen olevan vain puhetapa eikä minua määrittävä asia, hän rentoutuu ja kohtelee minua kuten ketä tahansa puhetoveria. Ensireaktiot ovat väistämättömiä ja tahdottomia, ja ymmärrän täysin jos sellaisia esiintyy.

Mikä on eniten harmittanut toisten suhtautumisessa?

Se, että toisinaan änkyttäjää ei yritetä ymmärtää, vaan siitä pahimmillaan ahdistutaan ja se sivutetaan vikana eikä sen kummemmin oikeastaan katsota änkytyksen läpi itse ihmistä. Sama ongelma tosin on lähes kaikissa muissakin poikkeamissa. Itseäni on aina kohdeltu hyvin änkyttäjänä. Eniten omalla kohdallani harmittaa, ettei änkytyksestä puhuta eikä kysytä tarpeeksi. Viime aikoina varsinkin kouluni opettajisto on ottanut sen puheeksi entistä enemmän. Pointti on osoittaa, ettei asia ole tabu.

Hävettääkö änkytys?

Yksilöllistä. Lähtökohtaisesti katsoisin, että koska änkytys ei ole yhteiskunnassa normaalia, se voi aiheuttaa häpeän tunnetta. Änkyttäjä voi kokea, ettei kykene olemaan odotusten mukainen puhuja, ja jotkut sulkeutuvat lähes täysin muilta ihmisiltä sen vuoksi. Jos ihminen ei saa tukea muilta ihmisiltä, hänelle syntyy epäluottamus itseä ja muita kohtaan.

Itse en ole koskaan varsinaisesti hävennyt änkytystäni. Olen kokenut turhautumista, alemmuutta ja kyvyttömyyttä, mutta änkytys itsessään ei ole ollut häpeän aihe. Olen aina saanut asianmukaista tukea ja ihmisten hyväksyntää änkytyksen suhteen. Kuten mainitsinkin, minua ei ole kohdeltu änkytyksen takia kaltoin - ei edes kiusattu, mitä ihmettelen. En ole varmaankaan vain antanut aihetta kiusata, kun olen osoittanut olevani sinut asian kanssa. Siihen ei ole tartuttu eikä minua ole sen takia eristetty.

Postaus 29: Änkytys on kuin iso arpi kasvoissa

"Änkytys on kuin iso arpi kasvoissa. Siitä ei puhuta, koska se on tabu, mutta se vaikuttaa ihmisten ensivaikutelmiin."

Suunnilleen näin sanoi ystäväni eräänä kauniina iltana. Se sai aikaan ajatusketjun.

Olen sitä mieltä, että änkytyksestä puhuminen edistäisi sen vastaanottamista yhteiskunnassa. Ei riitä, että änkyttävät ihmiset puolustavat itseään ja puhuvat itsestään. Tarvittaisiin sujuvien puhujien mielipiteitä ja kysymyksiä. Me, jotka änkytämme, emme tiedä mitä sujuvat puhujat meistä todella ajattelevat. Tiedämme yksittäisten ihmisten mielipiteitä, mutta emme tiedä yleistä asennetta.

Tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat ymmärtää änkyttäjiä. Tarvitaan ihmisiä, jotka eivät halua lakaista änkytystä maton alle ja esittää, että kaikki on hyvin. Tarvitaan ihmismassoja, jotka voivat sanoa änkyttäjille, ettei heidän tarvitse hävetä ja että heillä on aikaa sanoa sanottavansa. Tarvitaan yleistä asennemuutosta.

Änkytys ei ole mikään mörkö, ei änkyttäjälle eikä sujuvalle puhujalle. Änkytyksen tulisi olla normi siinä missä sujuvankin puheen - siinä missä vasenkätisyyden suhteessa oikeakätisyyteen ja homoseksuaalisuuden suhteessa heteroseksuaalisuuteen. Änkytys on vamma vain sen vuoksi, että sitä ei pidetä tasavertaisena puhetapana sujuvan rinnalla.

Hiljaisuus asiasta on parempi kuin viha, tiedostan sen. Se on silti vain alku.

Postaus 28: elä ja elä, mällää elämällä

Nyt viimeistään voin sanoa, että stressiä on. Syksyn ensimmäiset näppylät alkavat tehdä sinileväkukintoja pitkin naamataulua.

Heti kun koulu alkoi, änkytys paheni aivan uskomattomiin sfääreihin - tai sitten huomaan sen stressin alla entistäkin vahvempana, ja huomaamisen kautta se sitten pahentuu. Olen tällä hetkellä suhteellisen apaattisella tuulella.

Lomalla törmäsin Puheen Vuoro -lehdessä väitteeseen, ettei änkytys olisikaan puhehäiriö vaan ytimeltään kommunikaatiohäiriö. Vastikään on näet todettu, että myös viittomakielisillä esiintyy änkytystä 'puheessaan'. Toistaiseksi näyttöä ei ole tarpeeksi, että voitaisiin sanoa mitään kunnollista, mutta tähän suuntaan näytettäisiin olevan menossa. Tämä antaa toivoa siihen, että puhetekniikoiden harjoittelu olisikin pysyvämpää eikä vain änkytyksen peittämistä - ikään kuin psykoterapiaa, jolla voidaan pysyvästi muuttaa aivojen kemiaa eikä vain syytää masennuslääkkeitä kurkusta alas.

Jatkan meditointia ja koulunkäyntiä.

Postaus 27: viileä kesätuuli hönkii

Ihmismeri Tampere-talon isossa salissa saa paatuneenkin hätkähtämään. Vielä komeampi näky on, kun 218 uutta ylioppilasta nostaa samanaikaisesti ylioppilaslakin päähänsä. Rehtorin puhe oli yhtä vakuuttava kuin aina.

Myös tuoreen ylioppilaan puhe pisti miettimään. Pystyisinkö minäkin puhumaan tuhansien edessä ylpeänä? Olen melko varma siitä, että pystyisin, sillä puhe ei enää ole este elämässä. Elämästä on tullut pikku hiljaa enemmän ja enemmän seikkailua.

Olen aikaisempina vuosina pannut merkille, että lomailu saa puheeni hankaloitumaan. Se saattaa ensi kuulemalta vaikuttaa todella epäloogiselta, sillä eivätkös nimenomaan sosiaaliset tilanteet saa änkytyksen pintaan? Olen kuitenkin alkanut änkyttää jopa yksin ollessani, mikä jo itsessään on harvinaista. Mitä vähemmän puhuu perheen ulkopuolisille ihmisille, sitä isommat tiedostamattomat paineet pääsevät kasaantumaan. Se paine leviää myös perheen sisälle, jolloin heillekin puhumisesta tulee hankalampaa. En tiedä, mikä tämän ketjun lopulta aiheuttaa tai mihin tarttua. Sen tiedän, että siihen voi kuitenkin varautua.

Jotkut selviytyjä-änkyttäjät ottavat tavoitteekseen puhua ihmisille niin paljon kuin mahdollista. He soittavat asiansa, yrittävät asioida kaikkien kassojen ja henkilökunnan kanssa, yrittävät löytää puhuttavaa sieltäkin minne ei olisi asiaa. He käyttävät kaikki tekosyyt saadakseen puhua. Pidän tätä lähestymistapaa itselleni melko sopimattomana, koska puhun muutenkin paljon. Ilmaisen sillä itseäni melkeinpä eniten - tosin en yhtä tehokkaasti kuin kirjoittaen. Nostan kuitenkin hattua niille, jotka pystyvät pakottamaan itsensä puhumaan.

Olen myös pohtinut sujuvan puheen tärkeyttä. En pidä sitä itseisarvoisena enää, vaikka joissakin tilanteissa sen toivoisi olevan vaihtoehto. Rakastan änkytystä, totta puhuakseni. Se ei ole vain este, vaan myös elämänkumppani lapsuudesta asti. Se on kuin ystävä, joka on välillä hankala, välillä sujuva. Miksi rikkoisin välit hyvän ystävän kanssa? Se tarvitsee välillä oman aikansa kuten minäkin. Sen on oltava joskus hankala, sillä sitä minäkin usein olen. Jos en antaisi sille omaa tilaa, tuntuisi vain pahalta. En voi olla vain sujuva puhuja.

Taidan mennä kuuntelemaan musiikkia.

Postaus 26: aamunavaus

Pidin tänä tiistaina 6.5. koululle aamunavauspuheen, joka sisälsi motivaatiota, huumoria ja sen sellaista. En varsinaisesti pidä sitä isona askeleena eteenpäin, mutta puhe osoitti, että kykenen hallitsemaan änkytystä ja puhetta tarvittaessa hyvinkin tehokkaasti. Puheen jälkeen muutama sanoikin, ettei ollut aluksi uskoa, että kyseessä todella olin minä, mutta puheen lopussa mainitsin nimeni.

Voi olla, että pidän aamunavauksia vastaisuudessakin. Juuri nyt tuntuu, että pystyn puhumaan ja pitämään puheita. Ne ovat lopulta kaksi eri asiaa, vaikka liittyvätkin yhteen. Puheen pitäminen vaatii tietynlaista omaan asiaan perehtymistä, mutta itse puhuminen on isolta osin mekaanista ja kysyy aivan toisen mielen alueen hallintaa.

Puhuminen tuntui hauskalta ja jännittävältä. Pääsi esiintymään asialla, joka ei ole itselle aivan itsestään selvää. Puhuminen on minulle todella luonnollinen tapa esiintyä ja ilmaista, mutta änkytys tekee siihen tiettyjä ristiriitoja. En ole antanut niiden koskaan häiritä, vaikka joissakin tapauksissa ne ovat olleet kertakaikkinen este. Nämä ovat kuitenkin poikkeustapauksia.

Tiedättekö, miltä tuntuu saada hyvää palautetta puheesta? Se tuntuu kenestä tahansa varmasti upealta. En sano olevani mikään poikkeus, vaan sitä vain, että kehut kannustavat, ja kritiikki vahvistaa.

Postaus 25: ja sipaisin teetä

Puhuin eilen änkytyksestä tyttöystäväni kanssa. Päädyin siinä pitkälti siihen tulokseen, ettei minulla ole varsinaista tarvetta päästä siitä eroon, vaikka se joskus äityykin pahaksi.

Ikään kuin änkytys olisi häpeällinen asia, joka täytyy saada pois tieltä. Olisi tietysti hyvä voida olla änkyttämättä silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee. Se on vain käytännön häikkä, eikä se voi minun älykkyyttäni, kykyjäni, ihmisarvoani, sosiaalista asemaani, sosiaalisia suhteitani eikä mitään muitakaan asioita määrittää.

Minä nyt vain satun änkyttämään.

Postaus 24: Eteenpäin! sanoi vierivä kivi sammaleissa

Voi jumaleissön.

Minusta tuntuu tänään, että puhe on ollut melko helppoa suhteessa siihen, miten vähän on tullut unta. Kenties niillä ei olekaan ihan suoraa yhteyttä. On se ihminen monimutkainen koneisto.

Vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Helvetti soikoon miten syvälle juurtuneita ne ovatkaan. Jos haluaisin oikeasti päästä eroon niistä, keskittäisin kaiken tahtoni unensaantiin, puheeseen, meditaatioon, joogaan, kokemiseen, tekemiseen. Sen sijaan vähentäisin ajattelua ja tunteiden ohjailua elämässä. Ne harvoin ohjaavat oikeaan suuntaan. Toisaalta aina käsketään seurata sydäntään. Sydän ja tunteet tosin lienevät melko lailla eri asiat.

Tämä vierivä kivi ottaa elämänsä haltuun pienin rykäyksin.

Onnellisina hetkinä en päädy kirjoittamaan blogina. Kirjoitan tätä pääasiassa silloin, kun keljuttaa tai väsyttää. Sitä on nyt paljon ilmassa.

Sain oman alan kesätöitä, siitä olen iloinen.

Ja aurinko paistaa, jumaleissön!

Postaus 23: Sitä kevättä niin povattiin

Änkytyksestä on vaikea puhua. Tuntuu, että kaikki on sanottu. Toisaalta en ole sanonut vielä sanottavaani, ja siitä puhuu jo se, että jaksan kirjoittaa blogia ylipäätään.

On haastavaa irrottautua siitä, että kutsuu itseään änkyttäjäksi ihmisten edessä. On vaikea käyttää pidempää muotoa, "ihminen, joka änkyttää". Voisihan sitä kutsua "änkyttävä ihminen", mutta suomi ei kerta kaikkiaan toimi niin. Se ei taivu kääntämään "person who stutters" kunnollisesti. Kaikesta tulee joko kankeaa tai sitten ei päästä mihinkään. Kirottua!

On raastavaa tietää, että osaa puhua, mutta ei lähes sattumanvaraisissa kohdissa kykene. Tiedostan kuitenkin, milloin änkytystä on tulossa, mutta en ole varma, miten sellaista voi ennakoida. Vielä kolmisen kuukautta sitten osasin ennakoida suhteellisen hyvin änkytystä, mutta nyt on jonkinlaista puheen pelkoa. Osaan ja haluan puhua, mutta en saa puhuttua hyvin. Stressaan sitä liikaa.

En ole päässyt puusta pitkälle änkytyksen suhteen. Tänään väsyttää, ja paljon. En nukkunut kovinkaan montaa tuntia; taivaalla möllöttää öisin kirkas juustopallo. Keho on melkoisen turta. Kohta pitäisi raahautua joogaan.

Minulla on nyt tarve kirjata ylös jotakin sattumanvaraista: kiinnitän, ja olen aina kiinnittänyt, paljon huomiota kirjalliseen kielenkäyttööni, etenkin välimerkkeihin. Jostakin syystä pilkuista ja puolipisteistä on tullut melko tärkeä huomionkohde. Ehkä se on viimeaikaisen yltiöpäisen englantitankkauksen tulosta.

Maanantaina ovat lyhyen espanjan kirjoitukset.

Postaus 22: Gordionin solmulle ei ole katkaisijaa

Joskus häiritsee, ettei änkytyksestä puhuta yleisesti. Ymmärrettäväähän se on, ettei siitä ole tarvettakaan puhua, jos sitä esiintyy omassa elämässä vain yksittäistapauksina eikä siitä ole tarvetta tehdä erillistä aihetta terveystiedossa eikä siitä ole tarvetta tehdä yleisiä esitteitä eikä siitä ole tarve tehdä isoa kampanjaa. Selkeästi jotkut ihmiset haluaisivat sanoa jotakin änkytyksestä, ja kuulisin ilomielin heidän asiansa. En minä pahastu, päinvastoin!

Totta kai olen asiassa puolueellinen, edustanhan änkyttäviä ihmisiä omana itsenäni. Teen asiasta varmasti isomman kuin se on, mutta hyssyttely nyt ei ainakaan edistä ihmisten tietoutta asiasta.

Olen nyt hyvin epävarma puheestani. En pidä siitä. Se on viime aikoina ollut erityisen hankalaa.

Olen väsynyt, antakaa armoa.


Avishai Cohen Trio - Remembering

Postaus 21: Muutama kysymys

Miksi ei ole uutta sanottavaa? Miksi ei ole uusia oivalluksia?

Miksi en onnistu? Mitä onnistumista elämässä on?

Mitä onnistumista puheessa on? Mitä on sujuva puhe?

Onko sujuva puhe lopulta sitä, että jokainen äänne on selkeä vai sitä, että vastaanottaja ymmärtää sanomani?

Onko sujuva puhe tavoittelemisen arvoista?

Onko sujuva puhe itseisarvoista, vai ovatko muut asiat tärkeämpiä? Olisiko rohkeus, viestinnällisyys, mukavuus tai uskallus ensisijaisempaa?

Olisiko pikemminkin aika vain olla rauhassa?

Postaus 20: jolloin puhe ei tule kunnollisena ulos

Ja tänään takaisin arkeen.

Perjantaina sain melatoniinit, ja oitis kokeilin. Ensimmäisenä yönä oli täysikuu, joten vaikutus arvatenkin sen takia jäi vähäiseksi. Olin kuitenkin seuraavana päivänä tavallista virkeämpi. Nukahtaminen oli yhtä hankalaa kuin yleensäkin. Seuraavana yönä kävi samoin, mutta nukuin paremmin. Maanantaiyönä tuli parhaat tulokset. Kokeilen melatoniinia vielä tässä jokin yö.

Puhe on ollut melko hankalaa riippumatta varsinaisista unimääristä. On vaikea saada sanoja ulos, kun niiden takana on alituinen pelko siitä, että ne eivät tule kunnollisina ulos,

jolloin ne eivät tule kunnollisina ulos,

jolloin sitä pelkää enemmän ja enemmän,

ja niin edelleen.

En välillä jaksaisi. En kerta kaikkiaan jaksaisi. Änkyttäminen tuntuu turhalta asialta. En ole änkyttäjä, mutta joudun silti vilpittömästi ihmettelemään, mitä ihmettä tein edellisessä elämässäni ansaitakseni puheeseeni sellaisen kiusankappaleen kuin änkytys.

Asiani kyllä ovat paremmin kuin keskiverroin voisi mitata.

Lakkaan vinkumasta ja jatkan iltaa.

Postaus 19: Nyt rytinällä eteenpäin!

On vapaapäivä. Tänään puhe on ollut erityisen vaikeaa. Olen ollut valtaosan päivästä kotona, ja puhekavereita on ollut suhteellisen vähän. En ole ollenkaan varma, miksi puhe takkuaa niin pahasti. Nukuin kyllä melko huonosti, mutta ei tuntunut sen väsyneemmältä kuin yleensäkään.

On aina vain helpompaa sisäistää, ettei oikeastaan ole viisasta kutsua itseään änkyttäjäksi, vaan ihmiseksi, joka aina välillä sattuu änkyttämään. Se on puhetapa, ei määrite. Tuntuu, etten anna itselleni lupaa olla leimaamatta itseäni änkyttäjäksi, ja siksi erityiseksi ja yksinäiseksi. Lukion alussa erityisenä oleminen oli hauskaa, nyt se on lähinnä turhan tuntuista.

Eilen oli englannin kuuntelut, huomenna espanjan vastaavat. Eiliset menivät hyvin, huomiset kieltämättä pelottavat. Karjaisenpa siis kaikkien lukiolaisten puolesta:

¡EL PUEBLO UNIDO JAMÁS SERÁ VENCIDO!
 Yhtenäistä kansaa ei koskaan voiteta!


Perjantaina lääkärikäynti, ensi tiistaina psykologille. Katsotaan, josko saisin itsestäni enemmän irti, kun nukun paremmin. On nyt sellainen fiilis, että eteenpäin, vaikka sitten väkisin. Tämä vapaaviikko tuntuu juuri nyt stressaavammalta kuin tavallinen kouluviikko. Rrraugh.

Jatkakaa samaan malliin, ihmiset rakkaat. Olette arvokkaita.

Postaus 18: Kas, olen ihan oikea abi!

Tällä hetkellä tunnen väsymystä, turtumusta ja yksinkertaista lannistusta. Asiat päässä ovat suhteellisen sekaisin. En tiedä, mitä tulisi tehdä ensin, mitä seuraavaksi. Voisi koettaa taas tehtävälistoja.

Tämä kuukausi on ollut todella, todella hektistä. Päiväkirjablogin pitäminen on auttanut konkretisoimaan sitä, miten paljon mieleni muuttuu ja miten paljon lipsun rutiineista. Toisinaan päätän ottaa tavaksi tehdä asioita, sitten ne unohtuvat totaalisesti, enkä edes älyä tuntea syyllisyyttä. Valikoiva hajamielisyys ja jatkuva väsymys tekevät tepposet. Tiedän, että asioita ei kannata yrittää syytellä, mutta jotain hetken lohtua se antaa. Lääkäriaika saatu, melatoniinit luultavasti hoidossa.

Abiturientit lähtevät. Haikea fiilis ja kateus kesti vain pikku hetken, kun muistin, miten paljon hyvää seuraa kouluun jää kanssani maleksimaan. Tietty määrä motivaatiota on vielä tallella koulun suhteen, mutta toisaalta hälyttävää, miten vähän sitä on.

Kai siitä änkytyksestäkin pitäisi jotain päivittää. Ei menestystä eikä edistystä toistaiseksi.

Postaus 17: Välietappi

Tänään puhe oli todella vaihtelevaa, todella ääripäistä. Toisinaan pitkiäkin pätkiä täysin sujuvasti, mutta toisina hetkinä täydellisiä blokkeja. Pidän tilanteesta. No news is good news.

Voin kyllä helposti sanoa, että osaan puhua ja olen siinä taitava. Vain harvoin on tarvinnut oikeasti himmailla menoa sen vuoksi, että änkytys olisi romahduttanut huumoriarvon tai sanoman. Mahdollisuuteni elämässä ovat hyvät.

Vihaton ja typoton tammikuu on täyttynyt. Vihan puolesta olen onnistunut hyvin, ja typojakin suhteellisen hyvin: vain 51. Tipattomasta tammikuusta lienee turha puhuakaan; en ole tainnut nähdä avattua alkoholiastiaa koko kuuna. Kuukausi on mennyt järkyttävän nopeasti, ja tuntuu, että olen oppinut paljon asioita. Tuntuu virkistyneeltä, vaikka koulu ja arki uuvuttavatkin tavalliseen tapaan.

Postaus 16: Huminaa

Nyt on melko häilyvä olo. Änkytys on ollut tänään varsin kahtiajakautunutta, riippuen miten paljon olen kiinnittänyt huomiota asiaan.

Tällä hetkellä lähinnä odotan lääkärikäyntiä ja sitä, että jokin ratkaisu tulisi unensaantiin. Nyt ei ole varsinaisia uniongelmia, mutta parempi ne on kitkeä pitkältäkin ajalta.

Tällä hetkellä puheen käsittely on jäänyt vähemmälle. Kieltämättä pientä lannistusta ilmassa. Jatkan huomisesta alkaen tutkiskelua ja selvittelyä. Pahoittelen jo itsellenikin, etten ole saanut sitä aikaiseksi viime aikoina. Tuntuu ajoittain, että änkytys itsessään on täysin turha asia, vaikka tiedostan, että se on suhteellisen suuri osa osa luonnettani, ajattelutapaani ja pitkälti ominaisuuksianikin. Joissakin tutkimuksissahan on todettu, että kielellinen puoli on änkyttäjän aivoissa yllättäen vahvempi kuin nk. normaalisti puhuvilla.

Jatkan eteenpäin, pusken lumihangessa. Lunta kyllä on nyt melko vähän.

Hyvä tosin, ettei se tunge puntista sisään.

Postaus 15: Hanskat hukassa, homma kynsikkäissä

Samana päivänä kun sain viisi tuntia laadukasta unta enkä ollut tippaakaan väsynyt aamulla, kadotin hanskani bussiin. Haen ne ensi viikolla löytötavaratoimistosta, jos vaikka kukaan ei olisi ryövännyt niitä.

Änkytys on ollut pahaa, mutta olen välittänyt siitä yllättävän vähän. Olo on tietyssä mielessä epäsosiaalinen. Ei erityisesti tee mieli kommunikoida puheitse, vaikka haluankin hengata.

Aika varattu terveydenhoitajalle ja sitä kautta piakkoin lekurille. Kokeilen nollata unirytmin melatoniinilla ja siten aloittaa stressinhoidon alusta. To-do-listat ja kalenterin käyttö ovat auttaneet elämänsietoa merkittävästi. Toiveikas olo.

Nyt viime aikoina on tullut ajateltua puhetekniikoita ja änkytyksen olemusta. Änkytys ei leimaa minua, ja väitettä tukee se, että ihmiset eivät juuri koskaan reagoi negatiivisesti itse änkytykseen. Jos reagoivat, se on vain ymmärtämätön refleksi tai muu väärinkäsitys. En ole koskaan joutunut selittelemään änkytystäni, joten sinänsä on helpottavaa tietää, että voin olla avoimesti änkyttäjä ja ettei minun tarvitse peittää sitä puhetekniikoilla tai rooleilla, jos en halua.

Tämä arkiviikko näihin sanoihin. Röyh!

Postaus 14: Turhautumus

Miten nukutaan?

En ole nyt noin kahteen viikkoon nukkunut tarpeeksi. Jos nukahdan, herään keskellä yötä. En välttämättä herää kunnolla, että voisin vaikka lueskella, mutta tiedostan silti lähes läpi yön heräileväni. Aamulla olen niin väsynyt, että tekisi vain mieli jäädä kotiin. En tiedä, miten muka pärjään koulupäivän nukahtamatta.

Sisareni uskoo, että syy olisi ainakin osin stressinhallinnassa, mutta en osaa siitä sanoa. Olo on melko solmuinen. Tuntuu kuin rimpuilisin elämän ja väsymyksen välissä. On vaikea järkiintyä.

Lienee sanomattakin selvää, että puhe on äärimmäisen hankalaa tilassa, jossa ei välttämättä edes ymmärrä, kuka puhuu ja mitä sanotaan.

Postaus 13: Sadan vuoden änkytys

Tein eilen mielenkiintoisen havainnon. Kun en kiinnitä vähäisintäkään huomiota puheeseeni, änkytystä ei tule.

Toinen havainto on melko omalaatuinen. Jotkut änkyttäjät ovat tehneet änkytyksestään asian, joka yksinkertaisesti on osa heitä ja ylpeyden arvoista. Video: http://www.youtube.com/watch?v=RIChmjpIO-A

En tiedä, mitä sanoa tästä. Se on totta, että ihmisen arvo ei muutu änkytyksestä tai mistään muista ominaisuuksista. On hyvä omistaa posiitivinen asenne änkytystä kohtaan. Se ei kuitenkaan poista perimmäistä haittaa: änkytystä. Jos änkytys ei varsinaisesti vaikuta elämään tai jos on valmis rakentamaan elämänsä sen ympärille eikä seuraamaan nk. normaalisti puhuvien normeja, taktiikka on hyvä.

Itse kuitenkin olen ainakin toistaiseksi sillä kannalla, että vaikka änkytys saattaakin olla syvemmällä tajunnassa, se on silti hallittavissa. Tapansa kullakin, sanoisin. En osaa sanoa, miten paljon elämäni tulisi muuttumaan, mikäli en änkyttäisi tai jos se olisi hallinnassa, mutta luulen, että joiltakin osin se helpottuisi, toisilta taas rasittuisi.

Tänään sain kirjan Sadan vuoden yksinäisyys päätökseen. Nyt lähtee Valkoinen laiva.

Postaus 12: On se tappuraa

Änkytys on pahentunut viikon myötä. Toisaalta myös unimäärät ovat vähentyneet; jollei tunneissa, niin sitten laadussa. Aamulla herää joka päivä väsyneempänä. Kommunikointi ihmisten kanssa vaikeutuu, vaikka keskittyminen ei välttämättä ole koko ajan varsinaisesti puheessa. Välillä meinaa uupumuksesta vääntää itkua, mutta eteenpäin painetaan. Harkitsen melatoniinia.

Uniongelmien lisäksi ongelmaa lienee elintavoissa. Olen iltaisin liikaa tietokoneella ja katson kännykän näyttöä liikaa ennen nukkumaanmenoa. Asian on muututtava. Nälkää ei saisi olla liian pitkiä aikoja, se aiheuttaa turhaa väsymystä.

Tarvitsisin kyllä melkoisen tasaisen ja tarkkaan määritetyn elämäntyylin. Valitettavasti sellainen ei tähän hätään ole mahdollinen muuten kuin hitaan muutoksen kautta.

Postaus 11: Pää on raskas

Tällä hetkellä ei ole uutta sanottavaa. Alkuviikko on ollut vähäunista, mutta toisaalta melko tehokasta. Ei ole ollut erityisen huono olo henkisesti, vaikka uuvuttaakin melkoisesti. Tänään änkytys on ollut aivan hallitsematonta. Puhelihakset tuntuvat täysin veteliltä, eikä puheesta saa otetta. On vaikeaa. Huomenna toivottavasti helpompaa.

Maanantaina kävin astangajoogassa. Se helpotti sekä fyysistä että henkistä jännitystä, ainakin jonkin verran. Nyt lihakset ovat kipeät.

Englannin tenttipaketti näyttää mahdolliselta. Ei tule olemaan suuria vaikeuksia.

Menen valmistautumaan nukkumaan.

Postaus 10: Viikko pulkassa

Tämä arkiviikko on nyt hoidettu, mutta änkytys oli tänään erityisen pahaa. Johtui todennäköisesti valtavasta väsymyksestä. Unirytmi kyllä taitaa olla jo parempaan päin, mutta olo ei ollenkaan parempi. Tästä sitä noustaan.

Aloitan joogan uudelleen. Jos se ei rauhoita, niin ei sitten mikään. Olen nyt turhan väsynyt, en ala filosofoida aihetta enempää.

Arjessa on todella hankala tehdä änkytykselle paljoakaan, pääosin väsyneisyyden vuoksi. Väsyneisyys luo hermostuneisuutta, ja hermostuneisuus vie huomion puheeseen, ja huomio puheessa väsyneenä ja hermostuneena tekee änkytystä. Vaikka nukun, herään väsyneenä. Taitaa tosiaan olla kysymys vieläkin rytmistä, joka saisi luvan asettua pikku hiljaa.


Englannin ja espanjan kirjoitukset tulossa. Hermostuttaa, mutta pärjään kyllä.

Postaus 9: Arkea

Aloin kirjoittaa blogia lomalla, ja nyt on arki. Arki väsyttää, mutta ei lannista.

Unimäärät korreloivat negatiivisesti änkytysmäärien kanssa, eli mitä vähemmän unta, sitä enemmän änkytystä. Unirytmin selkeyttäminen auttaisi paljon. Se on juuri nyt tavoitteena (etenkin, koska loma tuhosi sen vaihteeksi kokonaan). Onneksi olen sen verran tottunut vähäunisuuteen, että unirytmin muuttaminen ei ole varsinaisesti vaikeata.

Koulunkäynti on ihmisten, sosiaalisen paineen ja melun määrän takia melkoisen rasittavaa. Kieltämättä se imee elämännesteitä. Tulossa ovat kirjoitukset, joista ei toistaiseksi ole pelkoja.

Tänään kokeilin vapaaehtoista änkytystä eli toisin sanoen "pomppupuhetta". Se tarkoittaa sanan ensimmäisten kirjainten tahallista toistamista. Silloin keskittyy sanan alkuun, jossa jumiutuminen useimmiten tapautuu, ja se nollaa lihaspaineen. Änkytys vähenee huomattavasti. Sosiaaliset tilanteet luovat kuitenkin tekniikasta huolimatta painetta.

Tänään on hyvä fiilis.

Postaus 8: Pieni asia

Änkytys on pieni asia, ja minun voimani valtavat.

Eteenpäin, sanoi änkyttäjä asfaltilla.

Frank Zappa - Civilization Phaze III

Postaus 7: On tua ny melko pimee keli

Tänään oli joitakin yrityksiä hidastaa puhetta, mutta varsinaisia tekniikoita ei tullut käytettyä. Ne tuntuvat tosiaan olevan kiven alla, tai ainakin käytännön ulottumattomissa. Tarvitsen paljon aikaa tämän kanssa, ja yritän paukuttaa sitä päähäni. Toista perässä, arvon papukaija:

Tarvitset aikaa.
tarvitset aikaa.
tarvitset aikaa
tarvitset
aikaa
tarvitset AIKAA.

Änkytys ja sen hoito ovat ennen kaikkea kiinni siitä, miten paljon tunteet vaikuttavat harjoitteluun. Toisin sanoen mitä enemmän ahdistusta, vihaa, yli-innokkuutta, turhautumusta ja muita ääripäisiä tuntemuksia pääsee valloilleen, sitä huonommin saa otteen rutiinista ja muutoksesta. Get a grip, boy.

Oma asenne ei ole vain asenne. Sen taustalla on pitkälti itsetunto ja muita asioita, jotka hidastavat etenemistä. Niitä ei parane ohittaa, vaan tulee oppia tuntemaan rajansa ja venyttämään niitä. Mukavuusalueelta on helpompi lähteä seikkailulle, kun tietää, missä menee mukavuuden raja. Mukavuusalue on lopulta melko harmaa vyöhyke, joka päättyy suunnilleen siihen, mistä enemmän tai vähemmän tarpeeton ahdistusrintama alkaa.
alkaa.
aIkaa.
aikaa.

Postaus 6: Plop, toiseen suuntaan

Tämä päivä lähti käyntiin kuuden porukalla sushiravintolassa. Tekniikankäytön määrä noin nolla. Taitaa olla aika nöyrtyä ja alkaa harjoitella tekniikoita vähitellen itsekseen. Lienee virhe hypätä päätä pahkaa soveltamaan, jos ei käytäntökään ole hallussa.

Huomiseksi koetan jotenkin psyykata itseäni ottamaan päivittäiseksi rutiiniksi harjoitella 15 minuuttia puhetta, eikä mitään muttia. Siitä ei kerta kaikkiaan luisteta.

Tänään ei ole voimia kirjoittaa laveammin. Menen parantelemaan pikkuflunssaa.


(Tekemiset tänään
Taitaa olla täysin tarpeetonta raportoida päivän tekemisiä tähän tapaan, jos ne eivät juurikaan muutu postauksesta toiseen. Jätän siis tästedes raportoimatta.

Poistin myös ölinänapit postausten alareunasta.)

Postaus 5: Mitä ihmettä tapahtuu

Nyt kieltämättä kyrsii ja ihmetyttää. Päivän änkytyssaldo taisi olla enemmän kuin selkeän pajatuksen tulos. Puhe on tuntunut todella tukkoiselta, olo on uupunut. Huomenna taipale jatkuu.

Olen nyt varma, että mitä enemmän puheeseen keskittyy, sitä vaikeammaksi se muuttuu. Sen sijaan tuli huomattua tänään ja eilen, että jos ajattelee asiaa, josta puhuu, puhe selkenee ainakin siksi aikaa. Ehkä se, että ajatus on muualla kuin puheentuotossa, tekee jo paljon.

Joskus ajattelee, että mitä jos tekniikat ovatkin vain itsepetosta ja lopulta huijausta? Että änkytys olisikin tarkoitus olla juuri minulla, että sen täytyy olla ja pysyä? Jotenkin välillä tuntuu, että ongelma ei ole motoriikassa, vaan asenteessa ja luonteessa. Tulisi hyväksyä paremmin oma änkytyksensä, päivittäin. Ei se helppoa ole, saakeli soikoon (edit: ai niin, se vihaton tammikuu). Mietin asiaa pari päivää.



Tekemiset tänään
LotR: Ei edistynyt
Harjoitukset: 2
Kiro**ut: reilusti
Typot yht.: 1

Postaus 4: Rennompi päivä

Tänäänkään en ajatellut puhetekniikoita. Erona edelliseen oli kuitenkin se, että puhe oli kaikesta huolimatta rennompaa, vaikka en edes meditoinut. Ehkä keskittyminen ja puheen jännittäminen tekee puheesta ylipäätään vaikeampaa. En uskalla nyt tähän hätään sanoa, tulisiko tekniikoiden vaikuttaa nimenomaan alitajunnassa vai tiedostaen. Aika näyttää. Huomenna teen varsinaisia harjoituksia.

Ei varsinaista sanottavaa tunteista tai fiiliksistä. Matka jatkuu.


Tekemiset tänään
LotR: Ei edistynyt
Harjoitukset: 0-1
Kiro**ut: muutamia!
Typot yht.: 1

Postaus 3: Vuodesta seuraavaan, ojasta allikkoon

Tänään ei kerta kaikkiaan sujunut, ei puhe eikä meditaatio. Puhetekniikat eivät yksinkertaisesti lähteneet käyntiin sosiaalisissa tilanteissa, enkä ollut kovinkaan rento. Taisin keskittyä liikaa puheeseen. Prosessi lienee paljon monimutkaisempi ja hitaampi kuin olin kuvitellut. Taidan vetää loppuillan ajattelematta koko asiaa.

Heräsin aamulla noin kello 11 ja koomasin suunnilleen tunnin. Sen jälkeen koetin meditoida, mutta silmät eivät kerta kaikkiaan pysyneet auki eikä keskittyminen hengityksessä. Toivo ei ole vielä mennyttä, mutta unirytmiä voisi lähteä pikku hiljaa korjailemaan.

Tavallaan odotan pelolla koulujen alkamista. Odotan koulutovereita ja antoisia kursseja, mutta stressi kaiken ohella ei innosta. Tavallaan tekisi mieli ottaa kokonaan vapaata koulusta ja saada paljon tilaa änkytykselle ja elämän tasapainottamiselle. Olen enemmän tai vähemmän tunnetusti stressaava ihminen, joten se olisi ensimmäisenä prioriteettina saada haltuun. Jottei kaikesta tulisi liian puulta maistuvaa suoritusta ja itseruoskintaa, yritän ensi vuonna ottaa itselleni tilaa kaikelle tälle.

Olen änkytyksen suhteen paljon pelokkaampi kuin olen antanut itsellenikään ymmärtää. Saatan tietämättäni tai tahtomattani vältellä tilanteita, joissa tulisi kommunikoida puheen välityksellä. Änkytyksen pelkoni on paljon suurempi kuin itse änkytys. Pureudutaan siis siihen.


Ja hyvää uutta vuotta! Olkoon kommunikaationne selkeää, ymmärtäväisyytenne suurta ja vihanne visusti otteessa ja hallinnassa. Hervanta siirtyy 2014-moodiin.

 
Tekemiset tänään
LotR: Ei edistynyt
Harjoitukset: 2-3 kpl
Kiro**ut: muutamia!
Typot: (EN GARDE!)