Postaus 1: Intro ja rimpuilua

Tervetuloa änkytysblogiini. Tänne vuodan, raapustan ja väännän tuntemuksia ja kokemuksia änkytyksestä ja sen hallinnasta. Yleisblogissani on postaus, joka on reippaasti ajastaan jäljessä. Siksi lienee tarpeellista selventää sekä ulkomaailmalle että itsellenikin, mitä änkytys tosiasiassa on tai voisi olla.

Änkytys on puheen kaikkinaista sujumattomuutta. Sitä voi esiintyä muun muassa b-b-b-blokkeina, to-to-to-to-to-toistoi-toi-toina tai vveeeeenytyksinä. Se on valtaosin tahatonta, mutta sitä on mahdollista hallita. Änkytykseen liittyy lähes aina jonkinlaista tarpeetonta lihasjännitystä. Se on neuropsykologinen, ei fysiologis-mekaaninen häiriö.

Änkytyksen alkuperää tai syytä ei tarkalleen tunneta. Tiedetään, että se periytyy suvussa, mutta että valtaosa geenin kantajista ei ole aktiivisia änkyttäjiä, ja heitä kutsutaan piiloänkyttäjiksi. Änkytys on miehillä neljästi yleisempää kuin naisilla. Se alkaa lapsilla neljännen ikävuoden paikkeilla ja katoaa monilla murrosiän alussa tai sen aikana. Änkyttävän ihmisen aivot toimivat eri tavalla kuin ei-änkyttävän: änkyttäjän puhuessa ja myös käsin kirjoittaessa aktivoituvat samat alueet ja toimivat samalla tavalla.

Itselläni änkytys toimii melko monimutkaisesti. Toisina päivinä sitä ei ole ollakseen, toisina päivinä se jyrää läpi erityisen vahvana. Laulaminen ja roolin ottaminen, esimerkiksi murteella puhuminen tai imitoiminen, kadottaa änkytyksen. Vieraiden ihmisten kanssa olen jonkin aikaa selkeä, mutta sitten taas änkytän. Kaikkein tutuimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa änkytän kaikkein eniten. Kyseessä ei ole ujous; en ole vielä oikein saanut selvitettyä, mitä sen taustalla on.

Puhetekniikat auttavat änkytyksen lievennyksessä, varsinkin pahoina päivinä. Tärkeää on muistaa hidastaa puhetta ja artikuloida. Se kuulostaa helpolta itsestäkin, mutta käytännössä huonot puhetavat ja änkytyksen välttely ovat hyvin syvälle juurtunutta paskaa. Jokin tuntuu työntävän aina taaksepäin, kun kerran on päässyt askelen eteenpäin. Tarvitaan suhteellisen suuria muutoksia arkiajatteluun, että asialle saisi tehtyä jotakin. Tarvitaan myös isoa motivaatiota ja mukavuusalueelta pois työntymistä. Tällä hetkellä en käy puheterapiassa.


Kaikessa karvaisuudessaan asian voinee tiivistää näin:

"Änkytys on sitä, mitä tekee, ettei änkyttäisi."

P.S. Olen hieman ennen joulua ottanut haasteentapaiseksi lukea ääneen Tarun sormusten herrasta kokonaisuudessaan. Tavoitteena on harjoitella sillä turvallisesti puhetekniikoita ilman varsinaista sosiaalista painetta.