Voi jumaleissön.
Minusta tuntuu tänään, että puhe on
ollut melko helppoa suhteessa siihen, miten vähän on tullut unta.
Kenties niillä ei olekaan ihan suoraa yhteyttä. On se ihminen
monimutkainen koneisto.
Vanhoista tavoista on vaikea
päästä eroon. Helvetti soikoon miten syvälle juurtuneita ne ovatkaan.
Jos haluaisin oikeasti päästä eroon niistä, keskittäisin kaiken tahtoni
unensaantiin, puheeseen, meditaatioon, joogaan, kokemiseen, tekemiseen.
Sen sijaan vähentäisin ajattelua ja tunteiden ohjailua elämässä. Ne
harvoin ohjaavat oikeaan suuntaan. Toisaalta aina käsketään seurata
sydäntään. Sydän ja tunteet tosin lienevät melko lailla eri asiat.
Tämä vierivä kivi ottaa elämänsä haltuun pienin rykäyksin.
Onnellisina
hetkinä en päädy kirjoittamaan blogina. Kirjoitan tätä pääasiassa
silloin, kun keljuttaa tai väsyttää. Sitä on nyt paljon ilmassa.
Sain oman alan kesätöitä, siitä olen iloinen.
Ja aurinko paistaa, jumaleissön!
No comments:
Post a Comment