Puhuin eilen änkytyksestä tyttöystäväni kanssa. Päädyin siinä pitkälti siihen tulokseen, ettei minulla ole varsinaista tarvetta päästä siitä eroon, vaikka se joskus äityykin pahaksi.
Ikään kuin änkytys olisi häpeällinen asia, joka täytyy saada pois tieltä. Olisi tietysti hyvä voida olla änkyttämättä silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee. Se on vain käytännön häikkä, eikä se voi minun älykkyyttäni, kykyjäni, ihmisarvoani, sosiaalista asemaani, sosiaalisia suhteitani eikä mitään muitakaan asioita määrittää.
Minä nyt vain satun änkyttämään.
No comments:
Post a Comment